sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kolme muskettisoturia

Heipparallaa.

Taas on kulunut tovi siitä kun viimeksi oon ollu täällä. :D
Mutta siis. Viikonloppua vietin tuolla luonnon helmassa. Olin iskällä pitkääästä aikaa ja oli ihan perus viikonloppu. Tosin iskän kissalle oli tullu pari vauvaa jotka oli ihan syötävän söpöjä ja rauhallisia. Tosin ikää oli viikko ja neljä päivää (?)



KATTOKAA KUIN SÖPÖJÄ <3
pakko laittaa pari kuvaa vanhemmista:
Pena, isäpappa

                                                        Kerttu, BigMomma
noista vauvoista kasvaa kyllä vielä niin söpöjä ja komeita isoja tiikereitä.

Me oltiin myös Kemiössä, asuntovaunuilemassa, jossa kaikki olivat mökkihöperyyden partaalla. Tai mä ainakin. Lauantaina sato kaatamalla kuuroittain, tekemistä keksi vaikka minkälaista. Tänään paisto aurinko, ja meinasin kuolla tylsyyteen..
Paitsi sillon ku oltiin kalastamassa. Ja sillon ku tuli jotkut sukeltajaheput ja ne sukelsi sii rannassa. Pikkuveli piti jostai narusta kiinni ja silmät kiiilsi ku pienellä lapsella joka oli just saanu tikkarin. ALLU OLI NII HUUMAS!
Me saatiin sitte neljä kalaa, ja yks naapuri sai sitte kolme jotka lahjotti meille.
Iskä päätti sittenm, että päästämme ne takaisin mereen. No mä sitten kaadoin ämpärin ja siitä sitten ja kolme kuollutta kalaa pinnalle, eli kolme muskettisoturia. Me sitte Allun kanssa nimettiin ne Marchello, DiAngelo ja Trigonometria. Lokit sitte nappas ne ja saivat mukavaa lounasta.
No sitte me saunottii ja pikkulikat päätti mennä mereen uimaa ja vesi oli +12. Ne oli iha hulluja. Mä en varmaa koskaa heitä talviturkkia. Sitte Ellun kanssa nähtiin käärme, joka nimettiin Lonkero de Itämereksi. Kavereiden kesken Long. Ellu sitte päätti heittää sitä kivellä. Kolme kertaa se heitti ja kerran osus. Voi pientä.
Mä en tajunnut sitten ottaa kenestäkään kuvaa. Siis noista luonnon asukeista.
Sit tultii kotii ja käytii Allun kanssa lenkillä. Nyt tarttis ettii joku hyvä autokoulu ja alkaa sitten ahkerasti opiskella. Nii ja kävin mä lainaamassa ne kaanonkirjatki. Äitinltä sain tuntemattoman sotilaan:

575 sivua, vuosimallia 1977.
Tähän perään vielä perjantain kesäkuva:

Mä alan nyt tekemään jotain. Varmaan lukemaan noita kaanonin kirjoja. H
HEIPPAAA! <3


1 kommentti:

Voit kirjottaa tähän jos on jotain sanottavaa. Ja hei, vaa luuserit kirjottaa Anonyyminä. :D